perjantai 27. lokakuuta 2017

Vihkitilaisuutemme

Kuvat: Iiro Rautiainen

Hääpäivämme aamu oli vierähtänyt valmistautumisen ja potrettikuvausten merkeissä, ja sen jälkeen olikin aika siirtyä vihkipaikalle. Meidät vihittiin Joensuun taidemuseon juhlasalissa, joka tarjosi upeat puitteet seremoniallemme. 

Meidän vihkitilaisuutemme koostui maistraatin edustajan suorittamasta siviilivihkimisestä sekä ortodoksipapin suorittamasta avioliiton siunauksesta. Luvassa oli paljon musiikkia ja herkkiä hetkiä. Seremonia kaiken kaikkiaan oli ainutlaatuinen ja yksi päivän kohokohdista. Se oli vaatinut paljon valmistelua, mutta kaikki oli sen arvoista, ja saimme todella meidän näköisen, liikuttavan ja kehutun tilaisuuden.


Läheisemme olivat laittaneet juhlasalin kuntoon puolilta päivin alkaen. Heidän apunsa oli korvaamatonta! Suunnitellun mukaisesti tuolit oli nostettu paikoilleen, pöytä salin etuosaan, kukkapurkkikoristeet riveihin ja muutkin yksityiskohdat laitettu kuntoon. Morsiuskimpulle oli maljakko pöydällä, jossa oli myös papin tarvikkeita. Tuoleilla oli varattu-laput perheenjäsenille ja esiintyjille. Muutoin vieraat saivat valita vapaasti paikkansa.

Oli hienoa saapua saliin potrettikuvausten jälkeen ja nähdä, että kaikki oli niin kuin pitikin ja vielä paremmin. Menimme sulhasen kanssa odottamaan tilaisuuden alkamista yläkerrokseen. Tässä vaiheessa olo oli jännittynyt ja melko heikko, onneksi sain syötyä vähän leipää ja juotua vettä sekä istuttua.

Painatimme vihkitilaisuuteen ohjelmalehtiset (nimet tässä peitetty)

Kello 14 tulikin aika mennä alakertaan. Salin ulkopuolella jännityksen tiivistyessä asettauduimme järjestykseen, jossa tulisimme kävelemään saliin. Jonon alussa oli siskoni ja kaksi muuta kaasoa, sitten bestwoman. He kävelivät saliin ensin. Tämän jälkeen tuli sulhanen, joka hänkin sai näyttävän sisääntulon. Tämä tapahtui ilman musiikkia, ja kun kaikki muut olivat paikoillaan, alkoi pianisti soittaa sisääntulokappaletta flyygelillä.

Yiruman River Flows In You:n kauniiden sävelten tahdissa minä ja isäni kävelimme saliin. Vieraat ottivat meidät seisoen vastaan, ja oloni oli rauhallinen. Kävelimme isäni kanssa salin etuosaan, jossa kohtasimme sulhasen. Jatkoin matkaa hänen kanssaan vihkijän eteen.


Vihkijä aloitti sanomalla tervetulosanat ja piti pienen puheen meistä. Olimme tavanneet hänet etukäteen ja kertoneet tarinaamme. Alkusanojen jälkeen siskoni lausui rakkausrunon. Yllätyksenä se oli minun kirjoittamani, ja tämä herkisti sulhasen. Tämä oli yksi pienistä yksityiskohdista, jotka toivat tilanteeseen enemmän meitä.

Sitten oli vuorossa vihkiminen. Kaava oli lyhyt ja ytimekäs, ja lopuksi vastasimme kysymyksiin Tahdon. Tämän jälkeen vaihdoimme sormukset ja suutelimme.


Vihkimisen jälkeen kuulimme ihanan Romanssi-kappaleen, jonka ystävämme soittivat huilulla, viululla ja kanteleella. Kappale on meille läheinen ja on tainnut alkuaan kuulua yliopiston vuosijuhlien viettoon. Vuosijuhlien ohjelmassa oli usein puhe rakkaudelle, ja tämän jälkeen miehet lauloivat seuralaisilleen Romanssin. Olemme usein osoittaneet toisillemme tuon kappaleen kauniita sanoja, ja vihkitilaisuudessa kuulemamme instrumentaalinen versio toi tunteet ihanasti pintaan. 


Seremonia jatkui itselleni tärkeällä ortodoksisella avioliiton siunauksella. Olimme tavanneet papin etukäteen. Siunaus kesti reilut viisitoista minuuttia ja sisälsi mm. rukouksia ja veisuja. Yksi kohokohdista oli riemullinen onnittelulaulu Monia armorikkaita vuosia. Monille vieraille tämä oli ensikosketus ortodoksisuuteen ja toi tilaisuuteen ihmeteltävää.


Vihkitilaisuuden lopuksi kuulimme vielä äitini tilaaman lauluesityksen Puhu hiljaa rakkaudesta. Upea miessolisti sai seinät kaikumaan äänellään ja säestyksellään. Suosittelen kyllä panostamaan hääpäivänä musiikkiin, se luo upeaa tunnelmaa. Tilaisuutemme videoitiin (Muvimentin toimesta), ja tallenteen myötä voi helposti fiilistellä vihkimistä ja musiikkinumeroita kokonaisuudessaan myös jälkikäteen.

Lauluesityksen jälkeen poistuimme salista rauhallisen kauniin Kiss the Rain -pianokappaleen tahdissa. Kipusimme yläkertaan piiloon, kun vieraat menivät ulos odottamaan meitä.


Vieraille jaettiin ulkona ruusun terälehtiä, jotka oli irrotettu kukista aamupäivällä. Vieraat heittivät ruusunlehtiä päällemme saapuessamme ulos ja kulkiessamme heidän muodostaman kujan poikki. Se oli ihana hetki: olimme naimisissa ja ihmiset olivat iloisia ja huutelivat onnea kulkiessamme heidän välistään.


Lopuksi otettiin ryhmäkuva rakennuksen portailla. Tämän jälkeen vieraat lähtivät yhteiskuljetuksella bussilla keskustassa sijaitsevalle hääjuhlapaikalle. Meillä oli kulkupelinä äitini auto. Meillä piti olla hevoskärryt, mutta ne peruuntuivat edellisenä iltana...! Positiivisen asenteen voimin käytimme sitten tavallista autoa, johon oli askarreltiin edellisenä iltana kengät ja tölkit ja aamulla kyltti takaikkunaan. Siskoni poikaystävä ajoi meidät juhlapaikalle, ja kyyti hoitui mainiosti. Seuraavaksi ikimuistoinen hääjuhla pääsi alkamaan! 


Tässä vielä vihtilaisuudemme ohjelma niin kuin se oli ohjelmalehtisessä:

Alkusoitto
River Flows in You
 
Vihkijän alkusanat
 
Sanoja rakkaudesta
 
Vihkiminen
 
Musiikkiesitys
Romanssi
 
Avioliiton siunaus
 
Laulu hääparille
Puhu hiljaa rakkaudesta
 
Loppusoitto
Kiss the Rain

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Hääpäivän aamu ja potrettikuvaukset

Kuvat: Iiro Rautiainen

Heinäkuisena hääpäivän aamuna heräsin levottomasti nukutun yön jälkeen valmiina suureen päivään. Olimme sulhaseni kanssa nukkuneet eri paikoissa, molemmat vanhempiemme kotona. Aamun sää oli pilvisen viileä niin kuin ennuste oli lupaillut. Söimme koko perheellä aamiaista, tosin minulla oli hieman vaikeuksia saada syödyksi. Jännitys tuntui kehossa, kun pakkailin viimeisiä tavaroita ja lähdimme kaupunkia kohti. Isä heitti minut ja siskoni kampaajalle.

Kampaus ja meikki oli varattu klo 7.30 alkaen. Samassa paikassa laitettiin myös siskoni ja kaksi muuta kaasoani sekä äitini. Mahtava valokuvaajamme oli mukana aamusta lähtien ja dokumentoi koko päivän kuviksi.


Minulle laitettiin ensin kampaus, joka oli kiharanuttura matalalla niskassa. Olin käynyt koekampauksessa, jossa kampauksen mallia oli hahmoteltu toiveideni perusteella, mutta lopullinen hiustyyli selvisi vasta hääpäivänä. Kampauksen teossa kesti melko pitkään, mutta lopputulos oli melko lailla sellainen kuin olin ajatellutkin. 

Kampauksesta tehtiin tukeva, jotta pitkä huntu pysyisi siinä kiinni. Nutturan kiharoista tehtiin isoja ja pyrittiin rentoon asetteluun, jolloin lopputulos olisi tyylikäs mutta luonnollinen. Toiselle puolelle kampausta tuli hiuskoru. Hiuskorut morsiamilla ovat mielestäni todella kaunis lisä lookkiin ja toimivat sekä silloin, kun huntua ei tule lainkaan, että vihkitilaisuudessa hunnun kanssa ja sen jälkeen ilman huntua.


Äitini toi tullessaan kampaajalle mukanaan alkoholitonta kuohujuomaa, ja kohotimme yhdessä maljat tulevalle päivälle. Oli mukavaa valmistautua koko naisseurueella samassa paikassa, vaikka se tarkoittikin sitä, että emme olleet kaikki yhtä aikaa valmiita.


Kampauksen jälkeen minut meikattiin. Koemeikissä oli katsottu sävyjä ja tyyliä kohdilleen, mikä oli hyvä. Päädyin lopulta hieman koemeikkiä vaaleampaan silmämeikkiin, jota tehostettiin irtoripsitupsuilla. Vaikka tumma luomiväri tuokin näyttävyyttä, halusin kuitenkin säilyttää ilmeessä ja kuvissa mieheni kanssa tietyn herkkuuden ja luonnollisuuden. 

Ja hauska sattuma: aina puhutaan että kamera "syö" meikkiä. Kuitenkin oli hauska huomata, että valmiissa kuvissa meikkini näyttää muokkausten ansiosta jopa voimakkaammalta kuin livenä, joten kuvista tuli näyttäviä ilman raskasta meikkiäkin.


Kampaukseni ja meikkini olivat valmiit noin klo 11.30. Laittautumiseen meni suunniteltua pidempään, joten siihen kannattaa varata reilusti aikaa. Myös siskoni ja kaaso K olivat tähän mennessä valmiita, ja lähdimme heidän kanssaan läheiselle hotellihuoneelle pukeutumaan. Olin syönyt kampaajalla banaanin, ja olikin hyvä koittaa tankata energiaa sopivissa väleissä.

Oli luksusta, kun mekot ja muut tykötarpeet odottivat hotellilla valmiina, ja pukeutuminen sujui nopeasti. Tässä olisi ollut mukavaa, jos aikaa olisi ollut käytössä enemmän, mutta saimme kuitenkin viettää kivan hetken yhdessä osan seurueesta kanssa.


Oli ihanaa saada pukea päälle upea hääpuku ja huolella valitut asusteet. Pukuni oli luonnonvalkoinen puolimerenneitomallinen mekko, jossa oli kahta erilaista pitsiä sekä tyllihelma. Olkaimet pitivät mekon hyvin yllä, ja syvään uurrettu selkäosa oli kauniisti pitsien reunustama. Puvun takana oli kaksikymmentä pientä satiininappia, ja helma päättyi laahukseen. Kaiken kaikkiaan unelmieni puku, joka myöskin sai päivän aikana paljon kehuja ♥


Koruina minulla oli sormusten lisäksi vain korvakorut. Niiden valinta oli minulle tärkeää, ja lopulta löysin ihanat klassiset korvikset. Ne ovat kimaltavat zirkonia-pisarat, joiden käyttömukavuutta ja kestävyyttä lisää hopeointi. Kenkiin tuli satsattua yllättävän paljon, kun löysin alennuksesta kultaisina säihkyvät Minna Parikat. Niissä jaksoi kävellä ihan hyvin koko päivän ajan. Glitterlaukku minulta löytyi omasta takaa, ja olikin mukavaa ettei kaikkea tarvinnut hankkia erikseen.


Kaksi ihanaa neitoa auttoi minulle mekon ylle. Kaasojen puvut olivat vaaleanpunaisia, kuten kyntenikin, jotka olin lakannut itse paria päivää ennen häitä. Pikku hiljaa aloimme olla valmiita juhlaan!


Meillä oli potrettikuvaukset ennen vihkimistä. Kun olimme pukeutuneet, lähdimme hotellilta siskoni ja valokuvaajan kanssa kuvauspaikalle. Valokuvaaja istui auton rattiin meidän muiden ollessa pitkissä mekoissamme :D Saavuimme etukäteen katsotulle paikalle joen rannan maisemiin puolen päivän jälkeen, ja sulhaseni oli jo paikalla.

Otimme alkuun first look -kuvat minun ja sulhasen nähdessä toisemme ensimmäistä kertaa hääpäivänä asuissamme. Se oli tunteellinen hetki ♥ Oli hienoa, että kohtaaminen ikuistui kuviin, ja muutenkin pidin hyvänä potrettien ottamista ennen vihkimistä, jolloin enin jännitys lieventyi ja saimme miehen kanssa nauttia toisistamme ennen juhlahumua.


Otimme kuvia muutamassa ennalta katsotussa paikassa. Sää oli pilvinen, joten kuviin tuli kaunis pehmeä valo. Viileässä säässä tarkeni yllättävän hyvin hääpuvussa. Minulla oli kuvausten aikana jalassa eri kengät varsinaisten juhlakenkien säästämiseksi.

Meillä oli kuvausaikaa 45 minuuttia, mikä oli puolet alkuperäisestä suunnitelmasta, mutta ehdimme onneksi saamaan upeita kuvia. Etukäteissuunnittelu ja toiveiden kertominen kuvaajalle on tärkeää. Lisäksi kuvaaja kannattaa valita omaa silmää miellyttävän portfolion perusteella, jolloin tärkeänä päivänä voi luottaa kuvaajan tyyliin ja muutenkin ammattimaiseen otteeseen.


Ensimmäiset potrettikuvat otettiin ilman huntua ja vihkisormuksia, ja jossain vaiheessa nekin lisättiin ylle. Olin unelmoinut pitkästä pitsikoristeisesta hunnusta, ja sellainen onneksi löytyikin. Myös hiuskoristeessa oli pitsiä kuten mekossakin, joten kokonaisuus oli yhtenäinen. Etukäteen useat näyttävät asiat laahuksesta huntuun ja koruihin saattavat mietityttää, mutta morsian ei ehkä voi edes olla ylipukeutunut! Elämän yhtenä merkittävimpänä ja arvokkaimpana juhlapäivänä asusta saa löytyä ylellisyyttä ja omaa fiilistä kohottavia elementtejä. 

Sulhasella oli yllään laadukas tumma puku, joka sopi omaan tyyliin ja tulisi käyttöön myös häiden jälkeen. Asuun kuuluivat lisäksi valkea kauluspaita sekä silkkiset rusetti ja taskuliina. Rintapielessä oli kukkaviehe. Sanotaan, että taskuliinaa ja rintakukkaa ei saisi laittaa ylle yhtä aikaa, mutta teimme kuten meistä tuntui hyvältä, ja hillitty valkoinen taskuliina toi tyyliin juhlavuutta riitelemättä kuitenkaan vieheen kanssa.


Otimme potretteja luonnossa sekä lisäksi nopeasti vihkipaikalla ennen kuin vieraita alkoi tulla kello neljäksitoista. Illalla hääjuhlan lomassa kävimme myös ottamassa potretteja ulkona noin puolen tunnin ajan. Vaikka jouduimme olemaan hetken poissa juhlasta, olivat nuo kuvat sen arvoisia. Kaiken kaikkiaan potretit olivat meille ja etenkin itselleni todella tärkeitä, joten valokuvaajaan kannatti panostaa ja olimmekin todella tyytyväisiä valintaamme.


Vielä fiilistelyä sormuksista, joiden valinnassa käytettiin paljon pohdintaa. Ovathan ne esillä jatkuvasti, koko loppuelämän ajan ja itselle korut ovat muutenkin tärkeitä. Pohdin pitkään sopivaa vihkisormusta yksinkertaisen keltakultaisen kihlasormukseni rinnalle. Olin selaillut netissä hyviä vaihtoehtoja, ja ensimmäisen kerran mallailimme sormuksia käteen häämessuilla tammikuussa. Yksi jalokivi tai kiviryhmä keskellä alkoi näyttää kivalta. 

Ystävänpäivänä suuntasimme Malmin korupajaan, jossa oli kolmenkymmenen prosentin alennuskampanja (sormukset kannattaa ehdottomasti ostaa tarjousten yhteydessä, mikäli mahdollista). Sovittelin vielä häämessuilla hyväksi havaittuja malleja, ja eräs halo-mallinen sormus timanteilla alkoi muodostua lemppariksi. Kuitenkin tykästyin myös punakultaiseen versioon, jossa keskellä oli vaaleanpunainen morganiitti, joka ei ollut yhtä kovan värinen kuin kirkas, ”valkea” timantti. Punakulta ei kuitenkaan oikein sopinut keltakultaiseen kihlaani, mutta tuo sormus jäi kummittelemaan mieleeni. 

Seuraavista tapahtumista on kiittäminen asiantuntevaa myyjää. Hän sanoi, että saahan keltakultaiseen malliin keskelle timantin sijaan vaaleanpunertavan morganiitin! Tässä vaiheessa olin ihan ällistynyt, helpottunut ja innoissani – ehkä näin löytyisi se täydellinen sormus! Myyjä kävi vielä hakemassa joitakin samankaltaisia yhdistelmiä näytille, ja päätökseni vahvistui. Olin valmis tilaamaan sormuksen! Mikä ilahdutti, oli se, että morganiitti on timanttia edullisempi, ja näin saisin näyttävän sormuksen kukkarolle sopivammalla budjetilla. Ja ennen kaikkea sormus olisi aika lailla uniikki, mahtavaa ♥
 
Sulhaseni oli mietiskellyt, pitäisikö hän vanhan sormuksen pienellä kiillotuksella, vai ottaisiko hän sormeensa sen sijaan jonkin uuden sormuksen vihkimisen yhteydessä. Uuteen perussileään keltakultaiseen sormukseen ei kannattaisi vaihtaa, joten jotain erilaisempaa olisi löydettävä, mikäli sormus menisi vaihtoon. Ja onneksi löytyikin se täydellinen vaihtoehto! Sormus, johon on rouhittu kaunista pintakuviota, on juuri sopivan persoonallinen, mutta tyylikäs. Meillä oli päätösvaikeuksia kahden eri leveyden välillä, joten päädyimme teettämään miehellekin kustomoidun sormuksen näiden leveyksien väliltä. Olemme molemmat olleet erittäin tyytyväisiä sormuksiimme näin kolmen kuukauden käyttökokemuksella.



Tässä vielä yksityiskohdat hääparin pukeutumisesta.

Morsian

Morsiuspuku: Avenue Diagonal Unaima, Lovebirds
Puvun muokkaukset: Fitting room
Huntu: Pitkä pitsireunainen huntu kampakiinnityksellä, ostettu toiselta morsiamelta
Hiuskoriste: Etsy.com / PowderBlueBijoux, Petite Lace Hair Comb

Korvakorut: suomalainen Ninka Design, Zirconia pisarat joissa korvakoruosa hopeaa
Kengät: Minna Parikka, Raquel Gold glitter

Kynsilakka: Mavala Blush Pink
Häämeikki ja hääkampaus: S-Kampaamo Sokos Joensuu

Juhlalaukku: kultaglitterpussukka löytyi entuudestaan
Sukkanauha (tummansininen): Marina Heija / Facebook
Alusasut: Marks & Spencer
Stay up -sukat: Amar, Sokos

Sulhanen

Musta puku: Matinique, Halonen
Valkoinen kauluspaita: PetriFun

Valkoinen alus-t-paita: Sloggi, Zalando
Musta silkkirusetti: PetriFun

Valkoinen silkkinen taskuliina: PetriFun
Musta vyö: Hugo Boss
Mustat sukat: Kunert, Sokos

Mustat nahkaiset juhlakengät löytyivät entuudestaan

Molemmat

Vihkisormukset: Malmin korupaja
Kukkatuotteet: S-kukkakauppa Joensuu
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...