sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

It's time to be happy happy

Vaikkei minulla virallisesti olekaan hiihtolomaa, ovat viime päivät tuntuneet ihanan rentouttavilta. Olen kierrellyt kaupungilla, katsonut paria sarjaa netistä, lukenut blogeja, ihastellut joka päivä näyttäytyvää aurinkoa, nauttinut M:n seurasta, myynyt vaatteitani kirpparilla ja ottanut paljon valokuvia. Huomenna on pari tuntia koulua kun kasvatuksen yhteiskunnalliset perusteet -luentosarja alkaa, loppuviikolle jää ainoastaan tietotekniikkaa. Keskiviikkona lähden ystäväni kanssa Mikkeliin yhteisen ystävämme luo käymään - ja samalla Antti Tuiskun konserttiin! Vaikken suurin fani olekaan, odotan innoissani keikkaa hyvine biiseineen ja hienoine lavakoreografioineen. Lempparini Antin musiikista on Hyökyaalto-kappale, joka oikeastaan sai minut kunnolla tykästymään tähteen ensimmäistä kertaa. Yhtäkkiä sydän teki miten halusi ;)


Yksi viikon valokuvista. Laitoin pienenä appelsiinin siemenen mummini luona jonkin muun kasvin multaan kasvamaan. Siitä lähti alulle appelsiinipuuni, joka nyt komeilee asuntoni ikkunalaudalla omassa ruukussaan yli metrin korkuisena. Ohutvarsinen mutta rehevälehtinen puu on tunnearvoltaan aika korvaamaton, sen verran monta vuotta on taimea tullut vaalittua. Nyt kesää lähestyttäessä se alkaa versoa taas pieniä uusia lehtiä, jotka ikuistin iltaruskoa vasten.


Yllä kukkivat H&M:ltä syksyllä löytämäni kukkapinnit. Ne piristivät hiuksiani alkuviikosta koulussa ja kaverini luona leffaillassa. Taustalla näkyy lukioaikaisia saksan ja psykologian oppikirjoja... Tähän aikaa vuosi sitten oli kiivas (tai vähemmän kiivas) pänttääminen käynnissä, onneksi kirjoitukset ovat nyt jo kunnialla ohi! Psykologiaa opiskelen nyt sivuaineena yliopistolla.


Täysjyvä on paljon enemmän kuin kuitua, paljastetaan Cheerios kauramurojen paketissa. Hivenaineet ja vitamiinit tuovat lisäplussaa täysjyvätuotteisiin, joita minäkin pääasiassa suosin. Virkeyttä, voimaa ja vatsan hyvinvointia halajavan kannattaa tarttua hyviin viljatuotteisiin ja hedelmiin, sillä ne ovat helppo tapa tasapainottaa ravintoa. Kylläisenäkin pysyy pidempään kuitupläjäysten jälkeen.


Suomalaisesta kirjakaupasta eräältä ihanuudelta saamani kello näyttää, että on aika olla onnellinen. Happy happy, ja hyvälle mielelle tuosta usein tuleekin. Mikkikello on ainoa ajannäyttäjä kämpässäni, ja ihan tarpeeksi; minuutin tarkkuutta mieluummin puuhailen suunnilleen ajasta tietoisena. Rannekelloa käytän muualla kuin kotona, jolloin se on aina mukanani, vaikkakin välillä unohdettuna. Vuorokaudessa pystyy sovittujen aikataulujen jälkeen elämään rennommin kun ei jatkuvasti tarkkaile viisareita ja kiirettä.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

2 kommenttia:

Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...