perjantai 1. heinäkuuta 2011

Istanbul, Türkiye [osa 1]



Kun haluaa nähdä maailmalla jotain suurta, ikivanhaa ja lumoavaa, kannattaa harkita määränpääksi Turkin kulttuurista keskusta Istanbulia. Istanbul sijaitsee Mustanmeren ja Marmaranmeren yhdistävän Bosporinsalmen molemmin puolin, osaksi Euroopassa ja osaksi Aasiassa. Euroopan puolen halkaisee vielä Kultainen sarvi -lahti. Kaupunki 13 milj. asukkaineen levittäytyy laajalle ja hämmästyttää monimuotoisuudellaan; uniikit rakennukset, pikku putiikit ja katuravintolat, kotoisat naapurustot, epätasaiset tiekiveykset, sokkeloiset korttelit, ihmismassat, paahtava keskipäivä ja meren turkoosi tuoksahdus huumaavat pohjoismaisen turistin yhä uudelleen. Vaikka jo eksoottinen ympäristö innostaa kovasti, parasta Istanbulissa ovat kuitenkin ystävälliset ihmiset: paikallisten pyyteetöntä vieraanvaraisuutta ja avuliasuutta pääsi todistamaan useaan otteeseen.




Minä matkustin perheeni kanssa Istanbuliin viideksi päiväksi tämän kuun alussa, kohde sattumalta valittuna ja ennakko-odotukset aika pieninä. Matkasta tuli kuitenkin todella mukava. Majoituimme ylellisessä Galateia Residence -hotellissa, jossa käytettävissämme oli asunto kahdesta ylimmästä kerroksesta. Merinäköalallinen huoneisto kaksine makuu- ja kylpyhuoneineen sekä tupakeittiöineen oli kuin keidas keskellä pölyisen kuumaa suurkaupunkia ja nosti matkustusmukavuuden korkealle. 153 neliömetrin Bosphorus Duplex Apartment maksoi 300 euroa yöltä, mikä neljältä hengeltä oli aika kohtuullista asunnon mukavuudet huomioiden. Voin kyllä suositella hotellia lämpimästi.




Saavuimme kaupunkiin iltapäivällä, joten ensimmäisenä iltana oli hyvin aikaa tutustua majapaikan lähiympäristöön. Turkissa on muuten sama kellonaika kuin Suomessa, joten aikaeroon liittyvältä sekoilulta vältyttiin. Aivan lähellä oli kaksi kilometriä pitkä Istiklal Caddesi -kävelybulevardi, jonka varrella oli vaatekauppoja, basaariputiikkeja, ravintoloita, kahviloita, herkkupuoteja, jäätelönmyyjiä ja kastanjakojuja, ja joka ennen kaikkea pullisteli ihmisiä. Kadulla sai tosiaan luovia, etenkin ruuhka-aikoina. Istiklal Caddesi päättyy Taksim-aukioon, jossa ei sitten enää ollutkaan mitään ihmeempää. Bulevardilla käyskentelimme useana päivänä ja parhaat vaateostoksetkin tuli tehtyä siellä, muun muassa Bershkassa, Mangossa ja käsityöliikkeissä. Mikäli halusi päästä nopeasti Istiklalin päästä toiseen, pystyi hyppäämään pienen perinteisen raitiovaunun kyytiin alle euron hintaan.




Laskeva aurinko pilkahteli aina välillä kapeilta sivukujilta ja oli mielettömän kaunis. Sivukujat olivat valtoimenaan ruokapaikkoja, joissa ihmiset istuskelivat myöhään iltaan ja kuuntelivat pieniä musiikkiesityksiäkin. Niin sanotulla kotikadullamme oli rauhallisempaa ja siellä seuraa pitivät usein vain tutut kulkukoirat ja kissat. Ne kuljeksivat portailla, makoilivat autojen katoilla ja nukkuivat rappujen varjoissa. 




Aivan kulman takana hotellista oli pieniä ruokakauppoja, jotka olivat hyvin kaukana suomalaisista. Suppeista valikoimista löytyi kuitenkin jääkaappiin perusruuat ja pullovettä, ja viereisistä tuoreiden vihanneksien ja hedelmien myyjiltä ostimme muun muassa mansikoita. Ruoka oli hyvin edullista, kuten lähes kaikki muukin Istanbulissa. Kaksi liiraa oli suunnilleen yksi euro; muutamalla liiralla sai jo paljon. 




Sadan metrin päässä oli hienoin maalauksin koristeltu metroasema, metrolla tosin matkustimme reissun aikana vain kerran. Enemmän tuli käytettyä takseja ja ihan omia jalkoja. Oppaana luimme Mondon Istanbul-kirjaa, jossa olikin kerrottu mielenkiintoisesti ja monipuolisesti kaupungin ominaislaatuisimmista seikoista, nähtävyyksistä ja tavoista. Oli tosin jännää huomata, että muita turisteja ei juuri vastaan tullut, perhematkailijoista puhumattakaan. Istanbul on tietysti suuren suuri paikka ihmisten sulautua joukkoon, mutta joka tapauksessa liikkeellä ollessa huomasi ettei se ole perusturistimagneetti. 




Ulkomaalaisia näkyi tunnetuilla paikoilla, mutta muuten sai joillakin kaduilla huomata olevansa ehkäpä ensimmäinen vierasmaalainen koskaan. Muutenkin paikalliset (miehet) katsoivat häpeämättä suoraan päin pitkin silmäyksin. Se ei kuitenkaan häirinnyt, vaan hymyjä oli hauska vaihtaa. Yllättävän monet jopa tunnistivat meidät suomalaisiksi ilman, että olimme sanoneet sanaakaan, ja huutelivat tervehdyksiä kielellämme. Istanbulilaisista ihmisistä sai positiivista energiaa pitkäksi aikaa. Iltaisin jalat olivat kipeät ja vaatteet kuumuudesta nihkeät, mutta nukkumaan oli mukavaa mennä päivän kulttuurikokemukset sydäntä lämmittässä (ja ilmastointi oloa viilentämässä!). 




Linkkejä: 
http://wikitravel.org/fi/Istanbul
http://english.istanbul.com/
http://www.iltalehti.fi/matkailu/matkakohteet/EUROOPPA/istanbul.shtml

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...