sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Perhosen lento oli kevyt


Viettäessäni viimeisiä päiviä kotiseudullani ehdin osallistumaan erääseen iki-ihanaan puuhaan, jota puulämmitteisen talon väki saa säännöllisesti tehdä: halkohommaan.

Isäni oli aiemmin kesällä kaatanut pihapiiristämme koivuja ja mäntyjä, jotka nyt sitten sirkkelöitiin uuniin ja kiukaaseen sopiviksi klapeiksi. Pienityt puut vietiin varastoliiteriin, missä minä pinosin ne siskoni kanssa siisteiksi kasoiksi. Homma on loppujen lopuksi melko kevyttä (ja hauskaakin, kun voi rupatella samalla), mutta jostain syystä viikonloppua ei odota jos tietää joutuvansa tarttumaan halkotyöhön. Voi olla, että tulen ajoittamaan tulevina syksyinä vierailut perheen luo niin, että se jää väliin ;) Mutta toisaalta, onhan yhteinen ulkopuuhastelu kotoista ja palkitsevaa, eikä siinä kuntokaan ainakaan huonontumaan pääse!


Samaan aikaan poltimme rannassamme puusavotasta ylijääneitä oksia ja muuta säästöön jäänyttä palavaa. Illaksi kokko hiipui, ja yön jälkeen nuotiopaikalla oli enää mainio kytevä hiillos. Laitoimme seuraavaksi päiväksi luonnonuuniin hautumaan folioon käärittyä lihaa ja perunoita, joista tulikin erityisen pikantti ateria - ruuissa maistui aavistuksen savu ja ulkoilma. Ekstraa olivat myös lauteselle karisevat tuhkahiput :D


Oi, tuolloin oli vielä elokuisen lämmintä ja perhoset lentelivät niittykukkien seassa. Ulkona tarkeni ottaa valokuvia myöhälle iltaan, eivätkä paljaat varpaatkaan kylmettyneet pihalaatoituksella. Kesää ja kotinurtsia kaivaten... ♥


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...