maanantai 7. heinäkuuta 2014

Helsinkiläinen!


Uusi koti. Olen nyt asunut viikon verran Munkkiniemessä ja tuntenut oloni hiukan kummalliseksi. Minusta on tullut helsinkiläinen kaupunginosaan, joka ei ole opiskelijoiden oma kylä niemen kärjessä, vaan kaikenikäisten ihmisten koti parinkymmenen minuutin matkan päässä keskustasta. 

Edellisen kerran muutin kolme kesää sitten yhdessä poikaystäväni kanssa (Uuden kodin kuulumisia). Tällä kertaa tulen asumaan yksin, kun M lähtee syksyllä Tukholmaan opiskelemaan. Tiiviin yhdessäolon jälkeen on ihan hyvä, että tiedän alusta alkaen tämän asunnon olevan lähinnä minun itseni käytössä, ja yhteiset muistot jäävät edelliseen kotiin.


Muutto meni sujuvasti. Saimme muuttoapua poikaystäväni kaverilta, minkä lisäksi olimme vuokranneet lauantaiksi 24Rent-pakettiauton. Auton vuokraus netistä oli vaivatonta, ja minä ajoin pakua onnistuneesti vanhan ja uuden kämpän välillä. Suuret kalusteet mahtuivat hyvin kyytiin, ja perillä saimme nostettua ne sisään katutasossa olevan asunnon ikkunasta!


Siivosimme seuraavana päivänä Otaniemen kodin ja luovutimme avaimet uusille vuokralaisille. Oli hassua nähdä asunto ihan tyhjillään, kun vielä pystyi muistamaan tarkalleen, mitä missäkin kohtaa huoneita oli ollut.


Lähiömäinen, värikäs, viiskytlukulainen, luonnonläheinen. Uudelta kotiovelta näkyy Laajalahti, joten olen periaatteessa muuttanut Otaniemen vastarannalle, heh. Ihanaa, että paikassa on edes jotain tuttua. Ulkoilun mahdollisuudet ovat todellä hyvät, bussiyhteydet sen sijaan hieman aiempaa harvemmat. Asunto on ihan mukava, tilaa on lähes saman verran kuin edellisessä pienessä kaksiossamme. Siitä huolimatta tilaratkaisut ovat erilaisia ja osa vanhasta tavarasta pitää viedä muualle.  


Minulle on tärkeää, että voin välillä katsoa ulos ikkunasta ja antaa mieleni levätä maisemassa. Tässä kodissa ikkunan toisella puolella näkyy tuulessa huojuvia puita ja pala taivasta, pieni ruohokukkula ja kerrostalojen kulmia. Kesän vihreät lehdet ovat rauhoittava näky. 
 
Uutta on, että asun katutasossa. Asunnosta avautuu yksi suuri ikkuna pienelle kävelytielle, jolla kulkee silloin tällöin ohikulkijoita ja koiranulkoiluttajia. Edessä onkin käynti kangaskaupassa ja oikeankokoisten verhojen ompelu ikkunaan. Päädyn varmaankin johonkin kivaan vaaleaan kankaaseen, joka kuitenkin on riittävän peittävä antaakseen näkösuojan.


Havahduin eilen siihen, että kävelymatkan päässä asunnoltani on jo hyvinkin kaupunkimaista ympäristöä. Kävin Alepassa Solnantiellä, joka sijaitsee Vanhan Munkkiniemen puolella. Siellä tuli tosi kiva fiilis kapeista kaduista ja muista kaupunkimaisista elementeistä. Tuntuu hienolta, että omalta rauhalliselta asuinalueelta pääsee nopeasti lähelle muita ihmisiä ja esikaupungin vilinää.

Näillä tunnelmilla uuteen viikkoon helsinkiläisenä. Tänään lähden yksin päiväleffaan katsomaan Uusia alkuja ja fiilistelemään New Yorkin maisemia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...