tiistai 9. syyskuuta 2014

Suloinen syyskuu



On jälleen kuulumisten päivityksen aika! Tässä postauksessa kerron, mitä olen viime aikoina puuhaillut sekä palaan kesämuistoihin ja pohdin hieman sitä, miltä tuntuu asua yksin. Tällä hetkellä opinnot ovat pyörähtäneet viidettä vuotta käyntiin ja arki Munkkiniemessä alkaa asettua aloilleen. 

Postaus on pitkä, huomaan että viime aikoina minulla on ollut tapana koostaa tänne isompia kokonaisuuksia harvemmalla aikavälillä. Syksyn mittaan blogitahti tulee kuitenkin tihenemään!



Ennen M:n lähtöä Tukholmaan vietimme mukavan viikon Helsingissä. Hengailimme asunnolla, kävimme ystävien mökillä saaressa, katsoimme ohjelmia ja Promised Land -leffan, menimme Ateneumiin Tove Janssonin näyttelyyn ja teimme visiitin ihanaan Otaniemeen, joka on jäänyt muistoihin muutettuamme pois sieltä. Järjestelimme kämppää ja ripustimme innoissamme ikkunoihin itse ommellut verhot. Sitten koitti M:n lentopäivä, josta on nyt reilu kolme viikkoa. Kävin saattamassa hänet bussipysäkille ja pyöräilin itse takaisin kotiin kauniissa aamu-usvassa. Uskottelin itselleni, että päivästä tulisi ihan hyvä, mutta huomasin pian olevani surun murtama. Seuraavina päivinä hyvät ja huonot hetket vuorottelivat, mutta nyt elo sujuu pääosin hyvillä mielin yksinoloon totuttuani.



Itsekseni ensimmäistä viikkoa oleillessani kävin ruokakaupassa, kokkailin, siivoilin muuttotavaroita ja katselin telkkua. Tein muun muassa hyvää avokado-raejuustosalaattia. Iltaisin skypettelimme M:n kanssa. Ohjelmaani kuului myös kokous yliopistolla (opiskelijaedustajana tiedekunnan valintalautakunnassa) ja kavereiden näkemistä (herkkujen kera Cafe Espassa). Sitten sainkin vieraakseni siskoni! Hän kävi samalla reissulla Cheekin stadionin-keikalla. Yhdessä kävimme Linnanmäellä pitämässä hauskaa Akavan Erityisalojen lintsipäivässä, katsoimme leffoja ja kiertelimme kaupungilla.


Lähdin siskoni mukana Pohjois-Karjalaan vajaaksi pariksi viikoksi. Näin kavereita, vietin leppoisia kotipäiviä maalla ja kävin kaupungissa shoppailemassa syysvaatteita. Eräänä iltana oli perinteinen Joen Yö -tapahtuma, jossa kävin nauttimassa ihmisvilinästä ja eläväisestä keskustasta, mikä ei ole ihan jokapäiväistä Joensuussa. Kävin muun muassa taidemuseossa, operettirevyyn lyhytesityksessä sekä rantabulevardin kojuilla ja musiikkiesityksissä. Vierailuni aikana kävimme myös perheeni kanssa katsomassa elokuvan The Expendables 3, joka on ikään kuin inside-vitsimme. Tämä oli mielestäni sarjan tähän mennessä paras leffa, jossa ei ollut pelkkää räiskintää. Olin myös ystävieni kanssa zumbailemassa - suunnitelmissani on aloittaa nyt syksyllä taas ryhmäliikuntatunneilla käyminen!


Aamiainen metsämustikoiden kera <3
Suklaakermavaahtokaakaota hyvässä seurassa!
Ihania kurkia ♥
Vuoden vierähdettyä syyskuun puolelle tulee kaipuu varhaisempaan kesään ja sen muistoihin. Siihen, kun juhlistimme kihlattuni kanssa heinäkuussa vuosipäiväämme muuttolaatikoiden keskellä. Siihen kuinka vietin kaupunkipäiviä yksin Helsingissä, kaupungilla kierrellen ja kotipihan auringossa lukien. Kuinka nautimme siskoni kanssa yhteisistä illoista hänen Joensuun keskusta-asunnollaan leffojen ja herkkujen parissa. Ja kun leivoin vanhempieni luona kesäistä piirakkaa tuoreista mansikoista ja raparpereista.



Kesämuistoihin kuuluvat myös upeat maisemat kotirannassa ja kaupungin yössä. 



Viime viikonloppuna palasin Helsinkiin: ajoimme tänne vanhempieni kanssa. Kävimme huonekaluostoksilla ja kiertelimme keskustassa ja tutustutin heitä uuteen kotialueeseeni. Oli mukavaa!



Lopuksi fiiliksiäni tältä aamulta, kun herään vapaapäivään. Jälleen yksi aamu valkenee yksiössäni itsekseni. Puolet parivuoteesta on päiväpeitolla peitettynä, toisella puolella nukuin minä. Asunto on hiljainen, ei kuulu jutustelua tai yhdessä askareiden rapistelua. Teen aamupalan yhdelle ja vedän verhot ikkunan edestä. Kaunis päivä edessä. Tuntuisiko se vielä kauniimmalta, jos sen voisi jakaa jonkun kanssa?

On suuri elämänmuutos, kun kolmen vuoden yhdessä asumisen jälkeen toinen meistä muuttaa toiseen maahan ja tulee asumaan siellä kaksi vuotta. Minä jään yksin kaupunkiin, jonne alun perin muutimme yhdessä ja josta on pitkä matka perheen luo. Kuinka tässä kävi näin? Unelmien elo vaihtui itsenäiseen arkeen ja ikävän välähdyksiin. Mutta tämä oli yhteinen päätöksemme, ja mukana tuli myös omasta ajasta nauttimista, aikaa itsen toteuttamiselle, unelmia, uuden oppimista. Kun toinen lähti toteuttamaan haavettaan maailmalle, iloitsen myös minä ja löydän tilanteesta parhaat puolet. Yhdessäolo ei vaadi samassa paikassa olemista, ja tapaamme noin kerran kuussa. Nähdä voi vaikka joka päivä internetin välityksellä, ja vuorokauden kuluessa viestit kulkevat jatkuvana virtana kaupungista toiseen. Olemme mukana toistemme elämässä ja arjessa, nyt vain vähän erilaisella tavalla kuin ennen. 

Muuten, menen Tukholmaan seuraavaksi viikonlopuksi! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...