lauantai 4. huhtikuuta 2015

Päivä 3. Lontoon parhaat – nähtävyyksiä, herkuttelua ja kulttuurielämyksiä


Tässä tulee Lontoon-viikonlopun viimeinen matkapostaus! Kolmas päivämme Ison-Britannian pääkaupungissa oli ehdottomasti reissun huipennus. Sunnuntaille kiteytyi sekä alkuperäinen syymme matkalle, Jason Mrazin keikka, että toinen etukäteen varattu ohjelmanumero, lounas Jamie Oliverin Fifteen-ravintolassa. Päivään mahtui näiden lisäksi superpaljon muuta, kuten visiitti Big Benin juurelle Westminsteriin, Victoria & Albert -museo, ostoskatuja, Kings Cross, British Library ja Tower Bridge.


Päivämme alkoi varhain, kun päätimme käydä Big Benillä jo ennen aamiaista. Hotellin aamiainen tarjoiltiin sunnuntaina sen verran myöhempään, että emme halunneet jättää aamun arvokkaita hetkiä käyttämättä. Söimme hieman eväitä huoneessamme, minkä jälkeen teimme kävelykierroksen kauniissa Kensingtonissa ja suuntasimme metroasemalle.


Tuollainen auto oli tavallinen näky noilla main... Puutarhat oli usein aidattu vain asukkaiden käyttöön.


Kapeat asuinkujat ovat vanhoja tallipihoja.


Sunnuntaiaamu oli erittäin rauhallinen Westminsterissä, joka on maan hallinnollinen keskus. Siellä ei asu juuri ketään, paitsi kuninkaallisia Buckinghamin palatsissa ja pääministerin perhe Downing Streetillä. Maisemassa näkyi nouseva aurinko, lenkkeilijöitä ja pari satunnaista turistia. Westminsterin sillan kupeessa Thamesin vastakkaisella rannalla kohosi maailmanpyörä London Eye. Parlamenttitalon kello Big Ben on yksi Lontoon ikonisista nähtävyyksistä, ja fiilikset olivat aika korkealla ottaessamme selfieitä sen juurella.


Big Beniltä ja punaisilta puhelinkopeilta palasimme takaisin hotellille syömään aamiaista. Sen jälkeen lähdimme taas jalan päälle kohti läheistä Bromptonin kaupunginosaa ja Victoria & Albert -museota. Aurinko lämmitti ihanasti! Matkanteko talvella ei ihan vedä vertoja muina vuodenaikoina matkustamiselle.


Ohitimme matkalla komean luonnonhistoriallisen museon. Sinne oli hirmuiset jonot. On hienoa, että Lontoossa useimpiin museoihin pääsee ilmaiseksi, niin myös näihin museoihin.


Victoria & Albertin edessä aurinko lämmitti niin paljon, että tuntui jopa keväiseltä. V&A on maailman suurin muotoilu- ja sisustusesineiden museo. Museorakennus on todella näyttävä ja iso, ja näimme vain pintaraapaisun museon tarjonnasta. Koska museoon ei ole pääsymaksua, voin kuvitella, että paikalliset käyvät siellä mielellään vaikkapa viettämässä viikonloppua, ja meidänkin visiittimme pikaisuus tuntui luonnolliselta.


Kävimme muun muassa muoti- ja rautaesineosastoilla. Alhaalla oli veistossali. Miljöö oli inspiroiva myös potrettien ottamiseen!


Museolta jatkoimme matkaamme kävellen pitkin Brompton Roadia. Kuljimme ohi Harrodsin tavaratalon, jossa emme aikataulumme takia käyneet sisällä. Minä olen vieraillut Harrodsilla aikaisemmin, mutta en muistanut paikan näyttävän tuollaiselta. Onhan kielikurssistani jo lähes seitsemän vuotta! Kadun varrella oli Starbucks, josta päätimme käydä meille juomat. Minulle se oli ensimmäinen kerta koskaan ostaa jotain kyseisestä kahvilasta, ja olin innoissani siitä että se tapahtui juuri Lontoossa. Valitsin valkosuklaakahvin, siskoni otti kylmän frappuccinon. Periaatteellisella tasolla en arvosta kyseistä kaikkialle levittyvää ketjua, mutta tuohon hetkeen Starbucksin kupit sopivat.


Seuraavaksi otimme metron läheiseltä Knightsbridgen asemalta koilliseen, Oxford Streetille. Se on suuri ostoskatu, jossa shoppailun olimme tällä kertaa korvanneet lauantaisella päiväreissullamme Westfieldin kauppakeskukseen. Oxford Streetillä oli kuitenkin jotain ainutlaatuista, jonka halusin nähdä: Selfridges-tavaratalo.


Olin jonkin aikaa sitten katsonut Yle Areenasta historiallista Mr. Selfridge -draamasarjaa, joka kertoo tavaratalon perustajasta Harry Gordon Selfridgestä ja tavaratalon värikkäistä vaiheista. Kun tavaratalo avautui Lontoossa vuonna 1909, oli se jotain ennennäkemätöntä. Ensimmäistä kertaa tavarat olivat ihmisten kosketeltavissa, sen sijaan että myyjä antaisi ne tiskin takaa, ja sisään tultiin kosmetiikkaosaston kautta. Herra Selfridge loi mainoslauseen "asiakas on aina oikeassa" ja kokeili tavaratalossaan ennakkoluulottomasti uutta. Ainakin tv-sarjan mukaan tempaukset kokivat sekä vastustusta että kansan hurmiota. Pidin sarjasta, ja oli hienoa käydä näkemässä Selfridges nyt omin silmin!


Seuraavaksi vuorossa oli lounas Jamie Oliverin Fifteen-ravintolassa. Matkasimme (jälleen metrolla) itään Old Streetin asemalle. Perillä meillä oli hieman haasteita päättää, mihin suuntaan meidän pitäisi lähteä, sillä alue ei näkynyt kunnolla kartassamme. Kysyimme kuitenkin neuvoa ohikulkijalta ja pian löysimmekin kujan, jonka päässä Fifteen oli.


Osoitteessa 15 Westland Place sijaitseva ravintola on perustettu vuonna 2002. "Jamie Oliver’s Fifteen is a non-profit restaurant, bar and charity near Old Street in Islington, London. We cook elegant, rustic, honest food that flicks your senses from classic, nostalgic flavours to new, inspired dishes cooked by super-skilled young minds". Ravintola tarjoaa paitsi herkullista ruokaa myös mahdollisuuden kovia kokeneille nuorille löytää kykynsä ravintola-alalla hyvässä ohjauksessa. Ravintolan tuotot menevät hyväntekeväisyyteen. Alunperin mietimme, että myös baarin puolella olisi kiva käydä, mutta tällä kertaa menimme vain lounaalle.


Olimme superinnoissamme päästessämme syömään Jamie Oliverin herkkuja. Hän itse ei ollut paikalla, niin kuin varmaankin on tavallista, mutta henkilökunta oli mukavaa. Pöytävarauksen olimme tehneet ravintolan nettisivujen kautta, mutta paikan päällä oli rauhallista, ja ilman varaustakin olisi varmastikin mahtunut lounastamaan. Fifteen oli rennon tunnelmallinen. Otimme kahden ruokalajin lounasmenun (19 £), johon sai valita pääruoan ja lisäksi joko alku- tai jälkiruoan. Valitsin listalta pääruoaksi haudutettua ankanjalkaa artisokan ja vesikrassin kera, siskoni söi savustettua lohta kikherneillä, hiillostetulla baby gem -salaatilla ja yrttiviinietikalla. Lisukkeissa päädyimme rapeisiin perunakakkuihin valkosipuliaiolin kanssa (4£). Jälkiruokamme olivat päärynä-karamellituulihattu sekä ruissiirappipiirakka! 


Oli todella leppoisaa käydä syömässä, ja mieli oli sään tavoin aurinkoinen lähtiessämme jatkamaan matkaa. Huristelimme King's Crossin asemalle, jossa kävimme tsekkaamassa Harry Potterin laiturin 9 ¾. Se oli valitettavasti muuttunut paikaksi, jossa ihmiset jonottivat saadakseen itsestään ja laukkukärrystä maksullisen valokuvan Tylypahka-rekvisiittoineen. Mieluinen uudistus kuitenkin oli hauska fanipuoti, jossa myytiin muun muassa taikasauvoja ja jossa olivat näytillä kunkin kirjan hahmon sauvat. Ostin muistoksi magneetin, joita keräilen matkoilta jääkaapin oveen.


Näppärä Oyster-matkakortti, Ed Sheeranin levyn mainos metrotunnelin seinässä sekä King's Crossin arkkitehtuuria!


Piipahdimme myös British Libraryssä. Se oli kiintoisaa, ja kirjastossa oli paljon opiskelijoita lukemassa. Emme kuitenkaan päässeet varsinaiselle kirja-alueelle ilman lukijapassia. Kirjaston ulkopuolella asetimme kameran alustalle ja kuvasimme meistä muistoksi videon, jossa kerroimme matkan tapahtumia.


Kaupunkikierroksen päätti Tower Bridge. Ilta hämärtyi kauniin punertavaksi, ja London Bridge -sillalta, josta katselimme maisemia, avautui hienot kaupunkinäkymät molempiin suuntiin. Olisin halunnut kävellä tornisiltaa pitkin, mutta metro oli vienyt meidät kauemmaksi kuin ajattelimme. Aikataulun puolesta oli viisainta jäädä ihailemaan siltaa kauempaa ja lähteä pian sen jälkeen hotellille. Seuraavalla kerralla sitten Tower Bridgeä pitkin ;)


Vielä oli jäljellä konsertti Hammersmith Apollo -teatterissa. Laittauduimme hotellilla ja suuntasimme sen jälkeen konserttipaikalle seitsemän aikoihin. Oli huippua saapua teatterille ja nähdä ovien yllä Jason Mrazin nimi! (Raining Jane on naisyhtye, joka on ollut mukana tekemässä Mrazin uusinta 'Yes'-albumia ja kulkenut muutenkin artistin matkassa. He säestivät keikkaa ja lauloivat osassa kappaleita.) Oli hauskaa nähdä niin moni muukin ihminen, joka oli tullut viettämään kanssamme samaa musiikki-iltaa. Aivan teini-ikäisiä ei näkynyt, vaan yleisö koostui ehkä meidän ikäisistä keski-ikäisiin.


Tasan kahdeksalta Jason Mraz asteli lavalle ja toivotti meidät tervetulleeksi. Hän oli jotenkin aidon ja vaatimattoman oloinen, ja lähes kolmituntisen keikan aikana pääpaino oli musiikissa eikä artistissa itsessään. Teatterissa tunnelma oli intiimi ja yleisö istui paikallaan keskittyen nauttimaan pitkästä konsertista, aivan upeaa.


Vitsailin matkan jälkeen poikaystävälleni, että "olen ihminen joka on ollut kuuntelemassa Jason Mrazia", eli asia on minulle tärkeä jopa minua määrittelevällä tavalla. Se ei liity vain keikkatilanteeseen, vaan pidemmälle rakentuvaan musiikki-identiteettiin ja maailmankuvaan. Lyriikat ovat vuosien ajan sekä herättäneet minussa uusia ajatuksia että tuottaneet iloa huikeilla melodioillaan. Varsinaisia voimabiisejä. Kantavina teemoina ovat onnellisuus, elämän tarkoitus, jakaminen, epäitsekäs rakkaus, yhteys universumin kanssa... Todellista maailmanmusiikkia mielestäni. Oli ikimuistoista laulaa sitä yhdessä artistin itsensä ja muiden kanssa!


Apollosta menimme väsyneinä mutta onnellisina takaisin hotellille, jossa joimme vielä teetä ja pakkasimme laukut seuraavan aamun paluumatkaa varten. Jälkikäteen hieman ihmetyttää, miten paljon asioita teimmekään sunnuntaina, mutta toisaalta olimme liikkeellä aamuvarhaisesta iltamyöhään. Olimme myös suunnitelleet paljon ohjelmastamme etukäteen, mikä kannatti. Maanantaiaamuna lähdimme sitten Gatwickin kentälle, josta lensimme Norwegianilla takaisin Suomeen. Eri kenttä ja eri lentoyhtiö kuin tullessa, mutta hyvin selvittiin (siitä huolimatta, että Gatwick Express -juna ei ollut ihan niin express kuin luulimme :D). Matka on ohi, mutta paljon riittää Lontoossa näkemistä vielä tulevillekin reissuille!

2 kommenttia:

  1. Oiii Lontoo on niin ihana! :) Tekisi taas kovasti mieli päästä käymään siellä, vaikka edellisestä visiitistä on vasta pari vuotta aikaa...

    VastaaPoista

Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...