sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

27 vuotta!


Kävimme 27-vuotissyntymäpäiväni kunniaksi mieheni kanssa hotelli Tornin ravintolassa brunssilla. Herkuttelimme salaateilla, blineillä, tuorepuurolla, erilaisilla smoothieilla ja jälkiruuilla. Oli kivaa käydä uudessa paikassa ja kippistää kuohuvaa. Brunssilta jatkoimme meille, jonne saimme vieraita kotoa!


Vanhempani tulivat käymään Helsingissä ja saapuivat iltapäivällä kylään siskoni ja tämän poikaystävän kera. Olin keksinyt tehdä alkudrinkit ja joimmekin Aperol Spritzit eli pirteän väriset ja raikkaat italialaiset juomat. Nautimme siihen perään kakkukahvit ja myöhemmin illalla bataattikeittoa, risottoa ja jälkkäriä. Oli mukavaa viettää aikaa yhdessä synttäreiden merkeissä.


Sain huippuja lahjoja, joista yllättävimpänä Loupedeck-kuvankäsittelykonsoli mieheltäni. Tuon "näppäimistön" avulla Lightroom-ohjelman käyttäminen koneella on nopeampaa ja näppärämpää. Lisäksi sain siskoltani lahjakortin ravintolaan ja VR-peliin, jossa kävinkin jo pelaamassa virtuaalimaailman örkkejä vastaan. Oli tosi hauska kokemus! Lahjoja olivat myös uuden sukunimeni mukainen pala Nomination-rannekoruun, kiinanruusu sekä putkirulla ja kuminauha kotijumppaa varten. Kivaa!


Ostin jonkin aikaa sitten itselleni uuden rannekellon, joka sopii väriltään sormuksiini. Olen ollut tyytyväinen kellon korumaisen siroon ulkoasuun. Kuvissa näkyy myös kalenterini sekä hieman lyhyemmät hiukseni!


Syntymäpäivieni jälkeen alkoi pääsiäisen fiilistely. Kiirastorstaina hyppäsimme junaan kohti Joensuuta, ja koko pääsiäinen vietettiinkin vanhempiemme luona nauttien aurinkoisista talvipäivistä. Hiihdin myös pitkästä aikaa! Oli rentouttava loma, jonka jälkeen työt ovat taas jatkuneet ja kevät edennyt. Olen mukana eräässä parin kuukauden koulutusprojektissa, jonka aiheena on palvelumuotoilu. Tekemistä siis riittää. Tiedossa on myös Kööpenhaminan matka, ja odotankin innolla uuteen kohteeseen tutustumista ja kaupungin elämyksiä!

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Vapaalla ja töissä Itä-Suomessa


Ihanaa, kun päivät pidentyvät ja on siirrytty kevättalven puolelle. Maaliskuu, synttärikuukauteni, on jo varma merkki talven väistymisestä, jota merkitsevät päivänpaisteen kirkastamat hanget ja kadut sekä laatikoista kaivetut aurinkolasit. Nyt on vielä ollut kylmää, mutta kuitenkin kaunista. Olen nauttinut, kun pääkaupungissakin on ollut kirpeitä pakkasia ja kirkkaan sinistä taivasta.


Kävin muutama viikko sitten kotona Itä-Suomessa. Vietimme aikaa koko porukalla ja juhlistimme myös isän synttäreitä. Minulla oli kamera mukana, joten pääsin säntäilemään ulkona ikuistamassa herkullisia talvimaisemia ja lumisia yksityiskohtia. Yksi kohokohta oli, kun huomasimme ulkona lapinpöllön! Uljas lintu istuskeli sähkölinjalla tähyillen saalista ja syöksyi välillä hankeen kuultuaan myyrän rapinan. Todella hieno luontohetki olohuoneen ikkunasta seurattavaksi.


Pääsin Joensuuhun myös ensimmäistä kertaa töiden merkeissä, kun teimme sinne helmikuussa työmatkan ja pidimme erään hankkeen palauteseminaarin paikallisessa ammattioppilaitoksessa. Tällä kertaa tein matkan ilmojen halki ja lensin paikan päälle jo edellisenä päivänä viettääkseni aikaa kotosalla. Työtilaisuus meni hyvin ja tuntui kotoisalta ja tavallista mukavammalta lupsakoiden pohjoiskarjalaisten kanssa. Ehkä vielä jonain päivänä työskentelen itsekin tällä puolella Suomea. Saimme kotiin viemisiksi oppilaitoksessa leivottua porkkanaleipää, nam!


Tässä vielä niitä aurinkoisen pakkasaamun kuvia ♥

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Katsaus viime vuoteen


Ainutlaatuinen, tärkeä, arkinen, juhlava 2017. Viime vuoteen mahtui paljon niin itsellä kuin lähipiirissäkin. Tein katsauksen vuoden muistoihin kalenteriini kirjaamien merkintöjen ja valokuvien avulla. Vaikka dokumentointi meinaakin toisinaan laiskottaa, on menneisiin tapahtumiin hauskaa palata myöhemmin. Isot asiat muistaa ilman todistusaineistoakin, mutta elämän pienempiä yksityiskohtia on merkintöjen avulla helpompi palauttaa mieleen.


Vietimme helmikuussa mieheni kanssa 7-vuotispäivää. Elämäämme kuuluivat tietysti myös häävalmistelut, polttarit, naimisiinmeno ja unelmien häämatka Italiaan. 

Nykyisessä asunnossamme asumista tuli vuosi täyteen. Meillä oli jo lähes kaikki tarvittava, joten kotipäivityksiä tehtiin lähinnä isomman ruokapöydän osalta. Terassikalusteet maalattiin uuteen uskoon, ja ulkona vietettiin monia leppoisia hetkiä. Italialainen ruoka on tullut jäädäkseen niin itsetehdyn pastan, laadukkaan oliiviöljyn kuin muiden herkkujen merkeissä.




Sekä minä että puolisoni täytimme vuoden aikana 26 vuotta. Syksyllä teimme pitkästä aikaa visiitin Tukholmaan, jossa majoituimme hienossa 20-luvun tyylisessä hotellissa. Näimme mieheni opiskelukavereita ja otimme lautan veden äärellä sijaitsevaan ravintolaan.





Monia viikonloppuja tuli vietettyä Pohjois-Karjalassa vanhempien luona. Äidilläni oli myös 60-vuotisjuhlavuosi. Siskoni puolestaan muutti Helsinkiin, ja on ollut mahtavaa tavata täällä usein ja arkisissakin merkeissä. E asui hetken Otaniemessä, jolloin pääsin fiilistelemään vanhoja kotikulmia, ja nyt siskoni nauttii Katajanokan merimaisemista. E jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa, ja onkin ollut hauskaa käydä yhdessä myös kampuksella.



Viime vuonna koettiin lisäksi mieleenpainuvia hetkiä ystävien kanssa niin valmistujaisten, synttärien, tuparien kuin kahvi- ja lounastreffien merkeissä. Jotkut ystävistäni ostivat ensimmäiset omat kotinsa, toisaalla saatiin jälkikasvua. Oli hienoa seurata lukioaikaisen ystäväni odotusta ja lapsen synnyttyä päästä pienen pojan kummiksi.


Asuinkaupunki Helsinki antoi raamit monille kokemuksille. Tutustuin muun muassa uusiin, vähän erikoisempiin ravintoloihin siskoltani saamani EatHelsinki-kirjan myötä. Kävimme Pennyssä, Pastorissa, Tocassa ja Kolmos3ssa. Pienissä, hyvin arvostelluissa ravintoloissa tuli nautittua monia kulinaarisia ensikokemuksia rentoa fine diningia, kuten hirveä, mustajuurta, hollantilaista merikorallia ja kuusenkerkkäjäätelöä. Mielenkiintoisia elämyksiä!


Luontokuvausharrastus jatkui, minkä lisäksi pääsin ottamaan myös potretteja. Näitä toivottavasti lisää jatkossakin!


Vaikka opintoni ovat jääneet jo taakse, pääsin osaksi akateemista maailmaa julkaistessamme graduohjaajieni kanssa artikkelin tieteellisessä julkaisussa. Juhlin myös maisteriksi valmistumistani tiedekuntamme toukokuisessa promootiossa. Laakerinlehtiseppeleet, kuohuviinimaljat, perinteiset asut ja arvokkaat protokollat tekivät päivästä juhlavan ja ikimuistoisen.


Mieheni aloitti viime vuonna "oikeissa töissä", ja minulle tuli työpaikassani kaksi vuotta täyteen. Sain LinkedInin kautta pari kansainvälistä rekrytointiviestiä, mikä oli yllättävää ja hauskaa (en kuitenkaan lähtenyt etenemään niiden suhteen). Töissä oli mielenkiintoisia projekteja, lukemattomia kokouksia, jonkin verran työmatkoja ja antoisia tilaisuuksia. Paljon on tullut opittua sitten harjoittelijana aloittamisen 2014. Ahkeruus, työhön panostaminen ja sitoutuminen palkittiin vuodenvaihteessa, kun virkani vakinaistettiin. Tuntuu todella hyvältä! Aika näyttää, mihin polku vie, nyt kevein askelin kohti kevättä. Mitähän tämä vuosi tuo tullessaan?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...